Matti - Oma tarinani

Olen 33 vuotias mies, joka on kamppaillut pornon kanssa reilun 20 vuotta. Se on pitkä aika, ottaen huomioon paljonko se on koko elämästäni. Nyt vasta olen tajunnut, että sitä aikaa ei tule ilman apua, että raitistuisin tästä sairaudesta ilman ulkopuolista apua. Olen ottanut yhteyttä paikalliseen a-klinikkaan, psykiatriin, terapeuttiin, kertonut läheisimmille ystävilleni ongelmasta sekä sen lisäksi seurakuntaan kuuluvana kertonut asiasta pastorilleni. Lisäksi olen lukinnut tietokoneeni ja matkapuhelimeni ohjelmalla, joka valvoo tekemisiäni internetissä ja ilmoittaa sähköpostilla läheisimmille ystävilleni, jos aion hairahtua kyseenalaisille sivuille. Lisäksi olen ottanut nyt yhteyttä SAA-puhelinpalaveriin.

Tilanteen vakavuudesta kertoo, että vaikka kuinka paljon minulla on nyt työkaluja käytössä (terapia tosin ei vielä ole alkanut), olen retkahtanut siitä huolimatta. Olen itselleni armollinen siinä suhteessa, että vasta viime aikoina olen kyennyt täysin tunnustamaan itselleni, että minä en voi pakkoajatuksilleni ja teoilleni mitään. Minun ei auta kuin kärsivällisesti odottaa, että terapia alkaa ja asiat alkavat selvitä. Olen väsynyt tilanteeseeni ja minua masentaa se, että tiedostan olevani niin kauan yksin, kunnes tämä asia on saatu kuntoon. Parisuhteeni eivät ole olleet kovinkaan pitkiä, porno kun on aina lopulta voittanut mielenkiinnon. Kun on itsensä kyllästänyt pornolla, ei ole paljon toiselle emotionaalisesti annettavaa ja riitojen kautta toinen lähtee pois.

En voi todeta muuta kuin vaikea tilanne, nyt kun silmäni ovat auenneet kunnolla. Tahtoni on luja ja nojaan paranemiseni Jumalaan. Itse en tästä tule selviämään.

Olen väsynyt. Mitään muuta en tahdo kuin elää normaalia elämää. 

Samaistuin kyllä täysin sinun tarinaasi. Tämä sairaus on todella vienyt minulta lähes elämänhaluni enkä tiedä enää mitä minä oikein haluan elämältäni.

Kirjoituksestani on nyt vajaa puolitoista vuotta aikaa. Vieläkin olen sodassa pornoriippuvuuden kanssa. Nyt olen kuitenkin ottanut taas itseäni niskasta kiinni ja alkanut käsittelemään ongelmaa. Tässä apuna minulla on korkeampi voima. Ilman Häntä tästä ei tulisi minulla yhtään mitään.

Olen ollut nyt kuivilla masturboinnista 19 päivää. Eilen ja toissapäivänä retkahdin katsomaan eroottissävytteistä materiaalia, jolloin myös masturbointi uhka oli todellinen. Viime hetkellä minut pysäytti ex-naisystäväni lähettämä viesti, joka pamahti ruudulle eroottisen kuvan päälle. Hän halusi lähteä kanssani hengelliseen kokoukseen. Viime hetkellä.

Kävin myös lainaamassa eilen kirjastosta viime vuonna kirjoitetun Voihan Porno -kirjan. Se oli kovin puhutteleva, ja mieltä ravistava. Siinä käytiin läpi riippuvuutta, mutta myös sitä mitä kameroiden takana oleva todellisuus on. Tarinat kiihottivat ensiksi minua, mutta jatkaessani lukemista, kiihottuminen vaihtui pahaan oloon ja siihen, kuinka sairasta tämä on. Suosittelen kirjaa.

Nyt on 50 päivää aikaa edellisestä masturboinnista. Olen retkahtanut katsomaan eroottissävytteistä materiaalia, mutta pala kerrallaan.

Näin kuivasta kaudesta on todella pitkä aika. Ainoa mikä meinaa vaivata, on lievä alavireisyys/masentuneisuus. Se on pelkkä olotila jonka tiedän menevän ohi, mutta olo on todella yksinäinen ja nyt jos joskus kaipaa sitä toista rinnalle.

En tiedä, riippuuko tämä vähäisestä dopamiinista vai onko porno ollut laastari yksinäisyyteen.